Yksi suurimmista setotapahtumista on vuosittain elokuun alussa järjestettävä kuningaskunnan päivä (Kuningriigipäev), jonka pointtina on julistaa Setomaa itsenäiseksi ja valita uusi sijainen Petserin luolastoissa nukkuvalle kuningas Pekolle.
Hetkinen. Julistaa itsenäiseksi? Ei kai tämä tapahtuma ole separatismin juuri? Miten suhtautuu Viro? Entä EU? Tarvitaanko YK:ta selvittämään tilanne?
Ehei. Mihinkään sodanjulistukseen saati separatismiin ei kuningaskunnan päivä kuitenkaan pyri, sillä tapahtuma on mahdollisimman muodollinen ja tapahtuu kiltisti yhdellä kentällä keskellä Setomaata.
Mutta suuri se tapahtuma kyllä on.
Tänä vuonna paikalle oli ahtautunut arviolta viitisentuhatta ihmistä. Paitsi setoja itseänsä, messissä oli myös paikallisia ja kaukaisempia turisteja, muita ugrikansoja – sekä roppakaupalla kojuja ja kioskeja, joista makkaraa ja pitsiä sai sulassa sovussa, rinta rinnan.
Tähän kuningaskunnan päivään kaikenlaiset kioskit sopivat vähän paremmin kuin edellisenä päivänä Saatsessa näkemäämme Päätnitsapäevan messuun.
Poikkean hieman alkuperäisestä tarinasta nyt, tätä pitää hieman aukaista.
Setojen perinteisiin kuuluu hengailla toisinaan sukulaisten haudoilla ja viettää piknikkiä perheen kesken, kaataa votkaa haudalle ja muutenkin muistella mukavalla tavalla edesmennyttä. Eilisessä, kerran vuodessa tapahtuvassa megatapahtumassa, pyhän ja hartaan sekä mukavan ja välittömän haudoilla vierailun porteilta irvisti Hello Kitty -ilmapallo. Onneksi sentään ei hautausmaan porttien sisältä. Vielä.
Takaisin Obinitsaan ja kuningaskunnan päivään ja niiden kioskien luo, jotka sopivat hieman paremmin eläville kuin kuolleille.
Pekon sijainen maan päällä valitaan joka vuosi naruäänestyksellä. Ensin kandidaatit seisovat lavalla pitämässä vaalipuhetta, sen jälkeen kansa valitsee puolensa asettumalla ehdokkaan eteen pingoitetun nauhan luo. Enemmän ihmisiä taakseen saanut voittaa.
Niin minäkin valitsin puoleni ja livahdin kannattamaan suosikkiani, jota ollaan Lönnroots-possella aiemmin päästy haastattelemaan. Kahdesta kandidaatista Vabarnan Jane osoittautui kaksi kertaa suositummaksi ja nappasi narulleen pitkälti yli kahdeksansataa ihmistä, minä mukaan lukien.
Vaikka ülembsootskan valitseminen ja kuningaskunnan päivä on jatkunut perinteenä vasta parikymmentä vuotta, edustaa kuningas (tai tarkemmin kuninkaan sijainen) setojen kasvoja maailmalla. Pestillä on suuri symbolinen ja institutionaalinen merkitys koko Setomaalle. Vähän niin kuin Niinistön Salella, joka antaa lausuntoja ja käy avaamassa kivasti kaikkea suurilla saksilla.
Nyt vähän karrikoin. Niin kuin presidenttiys Suomessa, ülembsootska Setomaalla on muodollisuuksien lisäksi myös instituutio. Tittelinhaltioilla on yhteiskunnassa (tai setokunnassa) painava(hko) ja autoritäärinen asema (olkoonkin kuinka muodollinen).
Lönnroots nostaa hattua Setomaan mega-lauluemon (Anne Vabarna) jälkeläiselle ja toivottaa oikein mellevää kuningatarvuotta! Jätimme Setomaan hyviin käsiin.
– Jonne
